Tero Matkaniemi
Valioesseet ovat ylioppilastutkinnon parhaita, ja ne julkaistaan Suomen Kuvalehdessä. Julkaisun tavoitteena on kannustaa nuoria käsittelemään ajankohtaisia yhteiskunnallisia, kulttuurisia tai henkilökohtaisia teemoja syvällisesti ja omaperäisesti. Lahden lyseon opiskelijoiden kirjoitus- ja ajattelutaitoja on erityisesti huomioitu, sillä heidän esseitään on julkaistu valioesseekokoelmassa useasti. Arvostettuun julkaisuun ovat päässeet muun muassa Inari Kuitunen (ylioppilas 2022), Lauri Kuosmanen (ylioppilas 2023) ja Eetu Tarhanen (ylioppilas 2024), joiden tekstit edustavat korkeaa tasoa sekä sisällöllisesti että tyylillisesti.
Nyt, lukion jälkeen, Lahden lyseon valiokirjoittajat kertovat, miten lyseolaiset voisivat kehittää kirjallista ilmaistutaitoaan. Lisäksi he vastaavat kysymyksiin siitä, millaisia muistoja heillä on lyseosta ja mitä he tekevät nykyään. He jakavat oivalluksiaan siitä, miten kirjoittaminen on hyödyttänyt heitä eri elämänvaiheissa, sekä tarjoavat käytännön vinkkejä, jotka voivat auttaa nykyisiä opiskelijoita kehittymään sekä kirjoittajina että ajattelijoina.
Inari Kuitunen korostaa kirjojen lukemisen tärkeyttä: ”Lukeminen on auttanut hyvin paljon kehittämään kirjoitustaitoa. Kiireisimpinä aikoina on tietysti välillä vaikea löytää sopivaa hetkeä ottaa kirjaa käteensä, mutta jos lukemiselle saa annettua edes pienen osan päivästään ja lisättyä sen arkirutiineihinsa, se maksaa kyllä vaivan varmasti takaisin. Näin lukeminen on ainakin minulla toiminut.” Nykyään Inari opiskelee biologiaa Turun yliopistossa ja muistaa Lahden lyseosta mukavat opettajat sekä mahdollisuuden valita laajalta skaalalta kiinnostavia opintojaksoja.
Lauri Kuosmanen itse kertoo:
”Käsittele vain sellaisia aiheita, joista sinulla on oikeasti sanottavaa. Älä sensuroi ajatuksiasi – tavoitteenasi ei ole miellyttää jokaista lukijaa. Joskus kirjoittajasta voi tuntua houkuttelevalta lähteä avaamaan monisyisiä yhteiskunnallisia ongelmia saavuttaakseen vaikkapa YTL:n sensorin arvostuksen. Jos sinulla ei kuitenkaan ole mitään omakohtaista kosketuspintaa käsittelemääsi aiheeseen, menee homma nopeasti päin mäntyä. Kirjoita siis siitä, minkä tiedät. Ammenna tekstiisi virtaa omista kokemuksistasi, ja tarkastele ilmiöitä omien linssiesi läpi. Merkittävin erosi muihin ihmisiin on omat kokemuksesi. Jos siis haluat kirjoittaa ainutlaatuisen aineen, suosittelen käyttämään niitä voimavarana.
Kun olet valinnut aiheesi, iskee helposti pelko siitä, mitä lukija saattaa ajatella kirjoittamastasi. Suosittelen viskaamaan tällaiset ajatukset Kankkulan kaivoon ja hyväksymään sen sijaan sen tosiasian, etteivät kaikki tule yhtymään sanomaasi. Kun oma kirjoitustaidon aineeni julkaistiin Suomen Kuvalehdessä, sain positiivisen palautteen lisäksi korvieni täydeltä negatiivista palautetta. Hyvät tekstit kuitenkin herättävät kaikenlaisia tunteita lukijakunnassaan ja rohkaisevat keskusteluun. Olet siis todennäköisesti onnistunut ottamaan kantaa johonkin, jos sanomasi johtaa vastustaviin kannanottoihin.
Rajaa aiheesi kunnolla. “Vähemmän on enemmän” sopii tässä ohjenuoraksi. Ilmaisisit sitten mitä tahansa kirjoittaen tai sanallisesti selostaen, niin on tärkeää pitää lukija kärryillä. Omaan kertomukseesi kannattaa punoa ns. punainen lanka, jonka lähettyviltä ei harhailla muualle. Tämän langan punominen helpottuu merkittävästi, kun osaat rajata aiheesi oikein. Keskity tarkastelemaan hyvin spesifisisiä ilmiöitä. Yhdessä kirjoituksessa ei valitettavasti pysty ratkaisemaan kaikkia maailman ongelmia. Vaikka sinulla olisikin sanottavaa siitä, tästä ja vähän tuostakin, keskity yhteen asiaan kerrallaan.
Omassa kirjoitustaidon kokeessani valitsin aiheekseni kansallisuuden ja identiteetin. Rajasin sitten tätä aihetta käsittelemään suomalaisen mieskäsityksen yksiulotteisuutta, sen vaikutusta yksilöiden välisiin vuorovaikutussuhteisiin ja sen mahdollista monimuotoistumista tulevaisuudessa. Koen onnistuneen aiheenrajauksen olleen yksi tärkeimmistä tekijöistä kirjoitelmani menestyksessä.
Rikastuta käyttämääsi kieltä kielikuvilla, yllättävillä sanankäänteillä ja muilla keinoilla. Kaksi ensimmäistä vinkkiäni liittyivät vahvasti aiheen valinnan tärkeyteen. Toinen tärkeä osa onnistunutta ainetta on itse kirjoitusprosessi. Ennen kirjoittamista on hyvä suunnitella tekstin rakennetta. Keskity siihen, mikä on perimmäinen viestisi, ja rakenna tämän ympärille tarina. Aloita kirjoittaminen vasta sitten, kun olet kartoittanut kirjoituksesi karkean rakenteen. Kiinnitä kirjoittaessasi huomiota siihen, millaista tekstiä tuotat. Pyri siihen, että jokaisella sanalla olisi merkitystä. Vältä siis turhien täytesanojen käyttöä, jos ne eivät tuo virkkeelle mitään lisäarvoa. Pyri myös tuottamaan mahdollisimman monimuotoista tekstiä: hyödynnä koko sanavarastoasi ja käytä yllättäviä sanankäänteitä. Herättele lukijaa luomalla tekstiisi odottamattomia saumakohtia, keksimällä ovelia kielikuvia ja viittaamalla populaarikulttuuriin. Nämä komponentit tekevät tekstistä mieluista luettavaa, eikä lukijan keskittyminen herpaannu kielen yksitoikkoisuuden takia.
Kielen rikastuttamisessakin on hyvä käyttää sitä, minkä tuntee. Jos et tiedä täysin, mitä joku sana tarkoittaa, niin vaihda se johonkin toiseen. Kielikuvien ei tarvitse olla monimutkaisia – voit luoda niitä helposti arkisten asioiden avulla. Omassa aineessani käytin esimerkiksi kielikuvana ampiaispesää, jonka avulla kuvasin jotain, joka pinnalta vaikuttaa rauhalliselta, mutta jonka sisällä kuhisee. Jos viittaat muihin teoksiin, huomioi kohderyhmäsi. Viittausten kannattaa olla riittävän tunnettuja, jotta lukija ei hämmentyisi. Viittasin esimerkiksi omassa tekstissäni Charles Darwiniin ja evoluutioteoriaan, mikä on suurimmalle osalle tuttu asia. Kohderyhmän kiinnostuksen kohteita voi käyttää myös hyödykseen – esimerkiksi kirjallisuustiedettä opiskellut sensori saattaa arvostaa klassikkokirjoihin viittaamista.
Opiskelen fysiologiaa ja neurotiedettä Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa. Aloitin syyskuussa neljännen opiskeluvuoteni. Opiskelujen lisäksi työskentelen lääketieteellisessä tiedekunnassa kahdessa tutkimusprojektissa. Molemmissa tutkimuksissa tavoitteenamme on selvittää psykiatristen sairauksien vaikutusta ihmisen uneen. Toimin itse sekä labra- että analyysipuolella.
Muistelen erityisellä lämmöllä lukion biologian tunteja. Etenkin Reetta Kariolan pitämät kurssit olivat suosikkejani ja ovat jääneet mieleeni vahvasti. Harvoin kohtaa yhtä innostavaa ja pätevää opettajaa, jonka into kantaa omalle uralle asti. Suosittelenkin kaikkia hyödyntämään hänen ja muiden opettajien osaamista vielä, kun se on mahdollista! Shout-out myös ryhmänohjaajalleni Anna-Kaisalle ja lukioterveydenhuollolle, jotka tarjosivat apua haastavimpinakin opiskeluaikoina.”
Eetu Tarhanen vastaa:
”Ensimmäinen kysymys on vaikea. Kuten tuleekin sanasta ”ilmaisutaito” ilmi, kyseessä on taito, jota kaikkien muidenkin taitojen tavalla oppii parhaiten harjoittelemalla. Voisin jättää vastauksen tähän ja se olisi täysin toimiva, mutta haluaisin antaa jotain konkreettisempaakin. Mainittaneen myös, että eri ilmaisun tavat eroavat toisistaan melko paljon, joten keskityn tässä nyt kirjalliseen ilmaisuun.
Kenties tärkein asia ilmaisussa on se, että kirjoittajan tarkoittama viesti menee perille lukijalle. Tämä on myös muistaakseni tärkein arviointikriteeri kirjoitustaidon ylioppilaskokeessa. Omissa teksteissä tämän voi tarkistaa yrittämällä lukea asian ”ulkopuolisen silmin”, mikä voi tuntua vaikealta, jos paljon aikaa ei ole kulunut kirjoittamisesta. Lisäksi on tärkeä itse olla perillä siitä, mitä viestiä aikoo välittää. Jos ei ole täysin varma ja kirjoittaa vähän mitä sattuu, ehkä vain jotain oikeansuuntaista, tulee helposti lukijallekin välittyneeksi vähän mitä sattuu. Kenties tämän voisi myös liittää siihen, että mielestäni tekstin ideointi on tärkein osa kirjoitustaidon koetta.
Kuten muutkin taidot, ilmaisutaitoa voi kehittää ottamalla mallia muista. Kirjoittamisen tapauksessa tämä käytännössä tarkoittaa lukemista: itse luin paljon pienenä ja uskon sen vaikuttaneen nykyiseen ilmaisuuni. Tietenkin itse kirjoittaminen ja laadukkaan palautteen saaminen ovat toinen tärkeä osa kehittymistä.
Kielen rekisteri vaikuttaa myös viestin selkeyteen. Täysi yleiskielisyys ei ole edellytys selkeälle ilmaisulle, mutta ”oikeaoppisempi” kieli kyllä saattaa selkeyttää muuten epäselvästi kirjoitettua tekstiä. Tämä johtunee siitä, että yleiskieleen itseensä sisältyy viestiä selkeyttäviä sääntöjä. Olen huomannut omissa tekstikeskusteluissani, että kun yritän esimerkiksi saada omaa näkemystäni perille tai argumentoida, vaihdan asteen oikeaoppisempaan kieleen: lyhennän sanoja vähemmän ja käytän enemmän väli- ja lopetusmerkkejä kuin muuten. Voisi ehkä sanoa, että otan yleiskielestä lisää sääntöjä kirjoitukseeni viestiä selkeyttämään. En kuitenkaan kirjoita täysin yleiskielisesti eikä minun tarvitsekaan. Osa yleiskielen säännöistä vaikuttaa viestinnällisyyteen vähemmän kuin toiset, ja siksi en kaikkia sääntöjä käyttämällä kirjoita täydellistä yleiskieltä. Kielen rekisteri jää siis kuitenkin kirjoittajan omaksi valinnaksi tilanteen mukaan.
Nykyään opiskelen ensimmäistä vuotta Aalto-yliopistossa bioinformaatioteknologiaa.
Lahden lyseosta minulla on paljon hyviä muistoja. Kenties opiskeluajan kohokohtia olivat La Palman ja Geneven matkat. Etenkin La Palmalla maisemat olivat niin hienot, ja tähtitaivas niin kirkas, ja lisäksi pääsimme itse tekemään konkreettisia asioita syvän taivaan havaintojen muodossa. Myös tavallista kouluarkea kohottivat opettajat, etenkin minua eniten kiinnostavissa luma-aineissa. Mainittakoon esimerkkeinä Esa Palkion valinnaiset ohjelmointikurssit, joiden rakenne tuntui mukavalta ja joista on nytkin minulle apua yliopisto-ohjelmoinnin kanssa. Suosittelisin niitä kenelle tahansa, vaikkei olisikaan kiinnostunut tekniikan alasta. Myös Marko Kylmälän fysiikan tunnit olivat aina mukavia. Pidin myös Reetta Kariolan valinnaisista biologian kursseista, koska niissä pääsi tekemään paljon asioita itse.”
Valiokirjoittajat korostavat aiheiden henkilökohtaista merkitystä, lukemisen tärkeyttä ja oman äänen hyödyntämistä kirjoittamisessa.